Meloen Saimaalla

Helteisenä perjantaina pakattiin kaksikko täyteen. Peräsin on vanha ja klappaa, sen ohjaavuudesta ei ollut takeita. “Toivottavasti ei tule kovia tyrskyjä”, sanoin solmiessani säätönaruja vuosien saatossa hapertuneeseen puunpalaseen.

Saimaa tarjosi meille pitkän viikonlopun kunniaksi haasteen: melo, melo ja melo. Kolmen hengen porukassa päätettiin tehdä kolme noin 20 kilometrin etappia. Väleissä nukuttaisiin siellä, minne telttaleirin parhaiten saisi pystyyn.
melonta

Starttasimme kesäisesti myötätuulessa musiikkia kuunnellen ja mukana laulaen – Olavi Uusivirran uusin levy oli kerrassaan soljuvaa melomismusaa. Alkuperäinen tarkoitus oli päästä mökkirannasta Puumalaan pizzalle, mutta suunnitelmat saivat täysin uudet mittasuhteet, kun taivaankansi alkoi salamoida Lietveden selän päällä. Siitä ei eteenpäin päässyt ennen seuraavaa päivää. Onneksi oltiin sovitusti ensimmäisen etapin loppusuoralla, ja jäätiinkin yöksi keskelle tyrskyjä.

Toisena päivänä ymmärsimme ottaa tulevat sääolosuhteet paremmin huomioon: sadetutkan sunnuntaille ennustama kaatosade kannusti meidät yltiömäiseen reiluun 30 kilometrin etappiin. Kyllä hernekeitto maistui!

Ilta-aurinko yllätti värityksellään positiivisesti, kun voimat alkoivat olla loppu. Opittiin, että kaksikko on huomattavasti hitaampi ja raskaampi meloa, mutta toisaalta vakaampi aalloissa. Myös snäkseihin olisi kannattanut panostaa enemmän, esimerkiksi pähkinä-suklaa-sekoitus ja kaurakeksipaketti.

Oikealla asenteella ja kärsivällisyydellä kajakin ahtaasta aukosta tulee nopeasti kotoisa ja mukava sopukka. Näillä eväillä ensi kertaan!

– Joonas

reittisuunnittelu

telttailu

melonta_2

melontareitti