Juhannustaikoja

”On paljon taikoja, mutta loput on sellaisia, joissa mun pitäisi olla alasti, enkä mä niitä viitsi näyttää teille.”

Joonas on törmännyt mökkitiellä lenkillä olleeseen kestävyysjuoksija Alisa Vainioon ja kutsunut tytön tutustumaan mökkiin. Jaakko kerää Alisalle kukkavihtaa, jolla loihtiminen saunassa edesauttaa juhannustaikaperinteen mukaan kosinnan kohteeksi tulemista. Asiaa voi vielä vahvistaa lausumalla samalla värssyä: ”Nytpä taitan taikavastan, lempivastan lekahutan, justihin juhannusyönä, pienen pietarin välillä.”

Joonas tiedustelee, onko miehille olemassa taikoja. Jaakko kehottaa Joonasta menemään kurkkaamaan järven pintaa, josta pitäisi näkyä morsiamen haamu. Sillä välin Jaakko on vetäissyt lakanan päällensä, mutta Joonas ei sitä hätkähdä.
– On paljon taikoja, mutta loput on sellaisia, joissa mun pitäisi olla alasti, enkä mä niitä viitsi näyttää teille, Jaakko tokaisee ja jättää lakanan Joonakselle.
Alisa ja Joonas lähtevät jatkamaan juhannuslenkkiään.